Seuran
ensimmäisessä kokouksessa 14.4.1936 päätettiin hankkia varoja pienoiskiväärikilpailuilla,
joita oli tarkoitus järjestää kerran viikossa Nestor Haapasen metsässä,
Ruohosentien varrella. Ampumamatka oli 50 m. Taustavallina oli
kalliorinne. Pian todettiin, että kilpailut tuottivat hyvin ja pöytäkirjaan
merkittiin kiitos Nestor Haapaselle saadusta ampumaratapaikasta. Pöytäkirjoihin
on lisäksi merkitty, että hyttyset olivat ampujille todellinen
riesa. Tässä vaiheessa seura oli vielä nimeltään Lutan ja Rikantilan
metsästysseura. Kun nimi muuttui Eurajoen metsästysseuraksi, loppui
toiminta radalla. Rata ehti kuitenkin olla vilkkaassa käytössä noin
kaksi vuotta. Sota-aikana toiminta radalla oli ymmärrettävästi vähäistä,
pöytäkirjaan on merkitty kommentti "miehet ovat siellä jossain".
1942 järjestettiin
Suojeluskunnan radalla yhdet ammunnat, mutta osanotto oli laimeaa. 1944
Eurajoen metsästysseura sai lahjoituksena Suojeluskunnan ampumaradan.
Ampumarata sijaitsi kirkonkylässä. Vaikka lahjoitus tapahtui 1944, vasta
1948 nimismies Rekola toimitti seuralle ampumaradan lahjoituskirjeen
130 mk:n maksusta. Ampumarata päätettiin lainhuudattaa seuran nimiin
lähitulevaisuudessa. Vuosien 1951-52 vuosikertomuksen mukaan puolustusministeriöltä
oli tullut kirje, jossa vaadittiin suojeluskunnan vanhan ampumaradan
luovuttamista valtion omistukseen. Asiaa pyydettiin seuran puolesta
hoitamaan varatuomari Lehtinen Raumalta. Metsästysseura sai pitää ampumaradan.
Suojeluskunnan vanha
ampumarata ei täyttänyt hirviradan vaatimuksia. Radan parannuksia
suunniteltiinkin moneen otteeseen. Esim. elokuussa 1950 päätettiin
laittaa hirviammuntarata, jos asianmukainen lupa kilpailujen pitämiseen
saadaan. Hanke ei kuitenkaan toteutunut. Vuonna 1953 pikatie katkaisi
ampumaradan ja toiminta radalla loppui. 9.9.1948 "vietiinkiitollisuudella pöytäkirjoihin",
että Einar Helin päätti lahjoittaa metsästysseuralle 25 aarin suuruisen
tonttimaan ampumarataa varten. Ampumarata tontille tulikin, mutta
alue ei koskaan siirtynyt metsästysseuran omistukseen. Uusi rata
sijaitsi Lutan Männistässä Riitmaa-nimisellä pellolla. Ampumamatka
oli 100 m, joskin pellon laidalla ammuttiin pienoiskiväärillä 50 metristä.
1950 saatiin lahjoituksena
hirviammuntaradan välineet. Pellon yli pingotettiin kaksi saksanhirven
kuvaa, maalitaulut saatiin myös liikkeeseen, sillä vaijerin kummassakin
päässä, sitä kannattelevien telineiden päällä, oli tynnyri, joita käytettiin
keloina. Vaijerin liikuttaminen vaati kaksi miestä, yhden kummallekin
kelalle. Tässä työssä kunnostautuivat eritoten Laakson veljekset Mauno
ja Reino. Pienoiskiväärikilpailuja pidettiin myös Ritavuoren Kuusistossa
Sunnin santakuopilla Sydänmaissa, Lutanjärven jäällä ja Hirvelän pihapiirissä.
2.10.1949 järjestettiin jäsenten väliset hirvikilpailut, jolloin ammuttiin
viisi laukausta juoksevaan saksanhirveen. 1952 pidettiin hirviammuntakilpailut
Helinin radalla. Kaikkia jäseniä kehotettiin saapumaan tilaisuuteen.
1957 pöytäkirjoissa korostettiin, että hirvimerkin suorittamattomia
ei hyväksytä hirvijahtiin.
1956 johtokunta ehdotti
hirviradan perustamiskustannuksiin 15.000 mk. Tälläin rataa suunniteltiin
Kaunummelle. Tässä vaiheessa puute hirviradasta oli suuri. Eurajoen
metsästyseuran jäsenet kävivät myös Rauman hirviradalla, koska rata
oli ajanmukainen. Eurajoen metsästyseuraa pyydettiin osallistumaan myös
korjaustöihin, koska eurajokelaiset käyttivät Rauman rataa hirvikokeissa.
1963 ehdotettiin, että
seura ottaisi yhteyttä Reservialiupseeriyhdistykseen yhteisen ampumaradan
perustamiseksi. Vuosikokouksessa 1963 valittiin toimikunta kehittämään
hanketta Reserviupseeri- ja Reservialiupseerikerhojen kanssa. Hanke
ei kuitenkaan toteutunut. Oman ampumaradan puuttuminen vaikeutti seuran
toimintaa ja niinpä keväällä 1971 johtokunta päätti ehdottaa tilusvaihtoa
Eurajoen kunnan kanssa. Kevätkokouksessa hyväksyttiinkin vaihtokirja,
jossa Eurajoen kunta luovuttaa noin 0,96 ha suuruisen määräalan Kaunummen
tilasta ampumarataa varten ja Eurajoen Metsästyseura luovutti Ampumarata-
nimisen tilan kirkonkylästä kunnalle. Samassa kokouksessa valittiin
toimikunta viemään asiaa eteenpäin. Näin päästiin viimein rakentamaan
rataa talkootyönä, jota tehtiinkin noin 1300 miestyötuntia ja 220 traktorityötuntia.
Rahamenojen kattamiseksi otettiin pankkilainaa ja metsästäville maanomistajajäsenille
määrättiin 10 mk jäsenmaksu. Radalle saatiin tarvittavat luvat. Sisäasiainministeriö
myönsi sääntöihin lisäyksen, jonka mukaan seura saa harjoittaa myös
urheiluammuntaa. Aikaisemminhan seuran säännäissä mainittiin riistanhoito
ja metsästys sen toimintamuotoina.
Radan viralliset vihkijäiskilpailut
olivat 17.9.1972 kello 13. Kilpailuun oli haastettu Lapin Metsästyshoito
ja ampumaseura. Seuran puheenjohtaja Kalevi Huhtikari piti avauspuheen.
Seuran perustajajäsen Antero Mäkitalo ja Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja
Aarne Tuominen ampuivat avauslaukaukset. Tuominen sanoi puheessaan,
että rata on ajanmukainen ja täyttää kaikki nykyajan vaatimukset ja
asetukset. Ensimmäisenä vuotena radalla oli kahdeksat kilpailut, siitä
lähtien rata onkin ollut ahkerassa käytössä. Vuoden 1973 toimintasuunnitelmassa
oli tavoitteena saada vanha hirsirakennus radan paviljongiksi. Koska
hanke todettiin kalliiksi, suunniteltiin tukkikeräyksen järjestämistä.
Tämä ei kuitenkaan toteutunut, vaan ampujille rakennettiin kaksi kevytrakenteista
suojaa. Rataa päätettiin vuokrata 50 markan kertamaksusta ulkopuolisille,
jos tarvetta ilmenee.
Vuonna 1976 valittiin "haulikkoporukka",
jonka tehtäväksi annettiin haulikkoradan rakentaminen. Kuitenkin
vasta keväällä 1990 johtokunta päätti ottaa selvää voidaanko nykyisen
ampumaradan yhteyteen rakentaa haulikkorata. Saman vuoden syksyllä
päätettiin pyytää Kalle Hujolta piirustukset radasta. Talvella
1991 piirustukset olivat valmiit ja apulaisnimismies Heikki Mäkelä
katsasti paikan todeten sen täyttävän radalle asetettavat vaatimukset.
Kevätkokouksessa -92 päätettiin, että haulikkoratatoimikunta Toivo
Tyykilän johdolla ottaa sitovat ilmoitukset henkilöiltä, jotka suostuvat
osallistumaan rakennuskustannuksiin 500 mk suuruisella maksulla. Samassa
kokouksessa päätettiin tilata 20.000 mk heittimet. Näin saatiin tämäkin
hanke toteutettua. Niinpä seuran ampumatoimintaa voidaankin nykyään
harjoittaa erittäin hyvissä olosuhteissa.